Orinoron rotko

Orinoron rotko

Rotkot Suomessa on ainakin itselleni vieras käsite. Vähän aikaa sitten internetin ihmeellisessä maailmassa törmäsin kuviin, jotka herättivät huomioni, katsoin että mikä paikka tämä on ja kohteeksi paljastui Orinoron rotko Leppävirralla. Savossa kasvaneelle ja Kuopio-Varkaus-väliä useamman kerran kuussa matkustaneena, oli hassua huomata, että Leppävirralta löytyy tällainen luonnonihme. Miksi en ollut tiennyt tästä aiemmin?

Miten rotkon löytää?

Olin lukenut saapumisohjeet ennakkoon ja kun lähdimme Varkaudesta kohti Orinoroa, ajoimme kohti parkkipaikkaa Google Mapsin mukaisesti. Olkaa kuitenkin tarkkana! Hiekkatie muuttui yhtäkkiä pienemmäksi ja pienemmäksi ja lopulta olimme umpikujassa. Tie loppui keskelle metsää. Google kehotti kääntymään vasemmalle ja matkaa parkkipaikalle oli enää noin 400 m. Vaan ei ollut. Auto ympäri, takaisin päin ja menoksi. Harhailimme pikkuisilla hiekkateillä hyvän tovin, ainakin 45 minuuttia, kunnes löysimme haluamallemme parkkipaikalla. Vinkiksi kaikille; tälle parkkipaikalle tuovat viralliset opasteet ja iso ruskea maantiekyltti ennen hiekkatielle käännyttäessä, että rotko on tänne päin.

Vinkkinä 534-tietä Varkaudesta tuleville. Älkää poiketko millekään muulle minihiekkatielle, kuin Mustinmäentielle, jossa on ruskea kyltti kohti rotkoa. Näin ette voi eksyä. Hanhiahontien parkkipaikka löytyy Google Mapsista haulla: ”Orinoron rotko pysäköinti Hanhiahontie”. Lisätietoa eri parkkipaikoista voit lukea Visit Leppävirran -sivuilta.

Halusimme tehdä lyhimmän vaelluksen, koska kello alkoi lähetä jo puoli kymmentä illalla ja mukana oli 2,5 vuotias taapero, joten lähdimme matkaan Hanhiahontien parkkipaikalta.

Hanhiahon tieltä rotkolle vaeltaessa on iso jyrkkä alamäki, jossa ei ole portaita, joten vaikka matka on vain 900 m, ei se sovellu huonokuntoisille tai esim. lastenrattaille.

orinoro ylämäkiJyrkkä alamäki menomatkalla rotkolle ja iso nousu takaisin tullessa.

Orinoron polullaOjien yli menee sillat ja rotkoa lähestyttäessä alkavat pitkospuut.

Reitti on merkitty keltaisin merkein.

Rauhoitettu alueRotkon alue on rauhoitettu.

Pitkospuut ennen rotkoa

Polku rotkolle

Meidän 2,5-vuotias heräsi parkkipaikalla uniltaan, joten menomatkalla rotkolle häntä piti kantaa osan matkaa, mutta sitten hän innostui kävelemään. Hän pitää erityisesti pitkospuista, joilla kävellessä ei tietenkään saisi pitää kiinni. Toukokuun lopussa rotkossa oli vielä lunta ja sulamisvesiä, joten pitkospuilta oli mahdollisuus pudota lätäkköön.

Rappuset ylämäessä
Myös rotkolta löytyy nousuja, mutta niihin on tehty portaat.

Orinoron rotko Leppävirralla.

Orinoron rotko

Lumien sulamisvesien lammikko oli vielä toukokuun lopussa iso.

Orinoron rotko

Rotkoa pääsee tutkimaan myös ylhäältä.

Kannattiko rotkolle sitten ajella mökkireissun päätteeksi, yötuimaan ja kun vielä olimme jatkamassa matkaa Riistavedelle. Kyllä kannatti. Iltamyöhään vaelluksessa oli ainakin se hyvä puoli, että paikalla ei ollut ketään muita, eikä keskipäivän aurinko tehnyt luolasta vaikeasti valokuvattavaa suurien varjojen takia, eikä illalla ollut liian kuuma. Kalliot kohosivat korkeuksiin ja rotko oli pidempi ja vaikuttavampi, mitä olin osannut ajatella.

Kaikille paikallisille ja muillekin luontokohteista tykkääville tämä on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Rotkovierailun voi myös yhdistää Muumijääluolaan, joka on avoinna aina ma-su klo 10–20 9.8.2020 asti.

Jätä kommentti tai kysy lisää kohteesta