Pyhätunturi

Pyhätunturin huipulla

Millaista on viettää talvilomaa laskettelukeskuksessa, jos et ole koskaan lasketellut? Erittäin hauskaa, etenkin, kun Etelä-Suomen talvi on tänä vuonna ollut, mitä on. Tai sanottakoon, että talven sijaan meillä on ollut kohta neljä kuukautta kestävä marraskuu.

Pyhätunturille saavuimme Kemijärven kautta, jonne tulimme yöjunalla Helsingin Pasilasta auto pakattuna mukaan junan kyytiin. Kemijärven asemalta Pyhätunturille pääsee myös bussilla, joten auto ei laskettelukeskuksella ole välttämätön, mutta jos haluaa matkustaa eri aktiviteetteihin keskuksen lähistölle, auto helpottaa liikkumista huomattavasti. Halusimme myös ajaa Lapista kotiin ja vierailla samalla matkan varrella asuvien sukulaisten luona.

Vuokrahuoneisto meillä oli hyvällä sijainnilla keskellä Pyhän rinteitä, joten asunnolta oli lyhyt matka joka paikkaan. Tammikuun alku ei ollut selvästikään pahinta sesonkiaikaa, mikä sopi meille erityisen hyvin. Ravintoloissa ei ollut ruuhkaa, eikä myöskään rinteissä tai hisseissä. Toki tammikuussa matkustettaessa kannattaa huomioida, että päivänvaloa on vain noin neljän tunnin verran ja aurinko ei käytännössä nouse ollenkaan. Valoisa aika näyttää pitkältä auringonlaskulta, sillä auringon nousu ja lasku yhdistyvät yhdeksi valoilmiöksi.

Laskettelun lisäksi alueella on paljon erilaisia aktiviteetteja, kuten jääkiipeilyä, koiravaljakkoajelua ja vierailu ametistikaivoksella. Järkytyimme kuitenkin kaikkien näiden aktiviteettien hinnoista, jotka liikkuivat 100 € molemmin puolin per henkilö, joten meiltä jäi nämä turisteille tarkoitetut aktiviteetit kokeilematta. Suomen Lappi ei ole kohde edullisimmasta päästä, ottaen huomioon myös sen, että esimerkiksi juna-auto-menopaluun hinnalla ostaa jo lentoliput Keski-Eurooppaan.

Kaikesta ei kuitenkaan tarvitse maksaa itseään kipeäksi. Tämä oli ensimmäinen lomamme suomalaisessa laskettelukeskuksessa tai laskettelukeskuksessa ylipäätään, emmekä olleet aiemmin lasketelleet lainkaan. Tylsää meillä ei silti ollut. Kävimme pulkkamäessä, kokeilimme laskettelua erittäin hyvin hinnoitellulla Taster-tunnilla opettajan kanssa, kävimme Pyhä Express -hiihtohissillä tunturin huipulla ihailemassa auringonnousua ja -laskua ja syömässä perinteisiä lohi- ja porokeittoja ravintola Tsokassa. Keskiyöllä näimme revontulet, eikä siitäkään kokemuksesta tarvinnut maksaa euroakaan lisää. Läheisellä Koparan porotilalla on seitsemän euroa maksava poropolku, jossa poroja pääsee ihailemaan lähietäisyydeltä. Sarvipäitä sai jopa silittää ja ruokkia. Kaikista vaikuttavin kokemus oli kuitenkin nousu Pyhän huipulle ja maisemien ihailu sieltä auringon kera. Niin kaunista ja rauhallista, vaikkakin todella tuulista.

Itä-Suomessa 20 ensimmäistä elinvuottani viettäneenä mietin, että eroaako Lappi juurikaan Pohjois-Savon maisemista ja huomaako sitä edes, että on Lapissa. Kyllä huomasi. Lapissa on vain jotain todella taianomaista, että voisin lähteä sinne uudestaan ihan milloin tahansa.

Pyhätunturi
Korkealle kohoava Pyhän huippu ja alhaalla harjoittelurinne.

PyhätunturiPyhä Express tuo huipulle, menopaluu 11 euroa.

Pyhätunturi

Aurinko korkeimmillaan.

Pyhätunturi
Minä ja tyttäremme ihmettelemässä talviaurinkoa.

Pyhätunturi

Pyhätunturi

Pyhätunturi
Huipulla on avoin retkeilymökki, jossa voi lämmitellä tulen äärellä ja paistaa omia eväitä.

Pyhätunturi
Huipulta löytyy myös keinut.

Pyhätunturi

Pyhätunturi

Pyhätunturi

 

Pyhätunturi
Huipulla sijaitseva Ravintola Tsokka tarjoilee alueen parasta lounasantia.

pyhätunturi

Kantoreppu oli hyvä olla mukana vielä 2-vuotiaankin kanssa, sillä rattailla kulkeminen olisi ollut lumella haastavaa.

Pyhätunturi

Pyhätunturi
Päivänvalo ei tammikuussa valaise kauan, mutta sitäkin kauniimmin.

Jätä kommentti tai kysy lisää kohteesta